TeekSun lyhyt historia
Tarina Teekkarisuunnistajista alkaa eräänä pimeänä itsenäisyyspäivän yönä vuonna 1981. Kuun valaisemassa metsässä joukko seikkailunhaluisia teekkareita vaelsi, kompassit kourassa ja kartat kääntyillen. Nämä opiskelijat eivät olleet tavanomaisia suunnistajia; heitä johti into löytää paikkoja, joissa kukaan muu ei ollut vielä käynyt – tai ehkä uskaltautunut käymään.
Kun kello löi kaksitoista, koko ryhmä oli päässyt perille määränpäähänsä: keskelle Otaniemen metsää, kuusen alla nuotion loimussa. Siinä hetkenä syntyi Teekkarisuunnistajat ry, ei vain suunnistusseurana, vaan mystisen metsän, karttaviidakon ja iltarastien veljeskuntana.
Ensimmäisinä vuosina Teekkarisuunnistajien tapahtumissa oli lähes rituaalinomaista tunnelmaa. Kartat piilotettiin ympäri Otaniemeä, ja jäsenet saivat suunnata kulkunsa niitä etsimään erikoisten vihjeiden ja arvoitusten perusteella. Usein tapahtumiin liittyi myös jännittäviä ”ekstrahaasteita” – esimerkiksi tehtäviä, joissa suunnistajien piti navigoida maaliin myös pimeän aikaan ilman taskulamppua tai selviytyä kostean Otaniemen soisessa maastossa kaatosateen piiskatessa.
90-luvulle tultaessa Teekkarisuunnistajat olivat jo legendaarinen näky AYYtoiminnassa. Sanotaan, että joskus iltarastien aikaan Otaniemen metsissä on kuultu yöllistä huutelua ja erikoisia nauruja, kun suunnistajat ovat harhailleet polulta poiketen, toinen toistaan kohti äänekkäästi neuvoen. Vuosien saatossa yhä useampi jäsen on liittynyt mukaan tähän ”karttakeppien klaaniin”, ja pian iltarasteista ja muista yhteisistä suunnistustapahtumista tuli perinteitä, joita monet muutkin kampusalueen opiskelijat halusivat päästä todistamaan – tai ainakin kuuntelemaan kertomuksia näistä uskomattomista reissuista.
Yhdistys on vuosien varrella tunnettu kekseliäistä tempauksistaan. Eräässä ikimuistoisessa tapahtumassa suunnistajat saivat kartan sijasta pelkästään listan Otaniemen kummallisimmista rakennuksista ja saivat reitin varrella vihjeitä suuntansa löytämiseen ”teekkarihenkeen” sopivilla arvoituksilla. Tästä tuli heti hitti – ja vielä nykyäänkin järjestetään ”teekkariratoja”, joissa suunnistus ei aina etene perinteisin askelmerkein.
Nykyisin Teekkarisuunnistajat jatkavat tätä hupaisaa, salaperäistä ja joskus jopa vähän hullua perinnettä. Joka vuosi uusia innokkaita teekkareita astuu polulle ja liittyy tähän ainutlaatuiseen suunnistusseikkailuun, jossa koskaan ei ole tiedossa, millaisia mutkia matkaan mahtuu. Vanhojen legendojen mukaan jokainen suunnistaja, joka eksyy metsään, on askeleen lähempänä löytämään oman suunnistuksen salaisuutensa – ja jokaisen uuden kartan mukana piilee uusi, odottamaton seikkailu.